Tänään se alkoi!

Tontilla siis oikeasti tapahtuu ja se kuuluisa ensimmäinen kaivurinraapaisu tontinpintaan on tehty. Tuntuu niin hyvältä ja jännittää valtavasti, hyvällä tavalla kuitenkin. Tästä se siis alkaa! Pitäkää peukkuja.

Pakko myöntää että jännittää myös tämä bloggaus, mutta tästä sekin nyt minun osalta alkaa. Mieheni on jo moneen otteeseen yrittänyt saada minuakin kirjoittamaan tänne jotakin mutta nyt, tämän päiväisistä tontti-tapahtumista innostuneena, aloitan. Seuraavaksi vuorossa siis rakentajan (tai rakennuttajan) vaimon ensimmäinen postaus. Kahden pienen lapsen äitinä näitä rauhallisia hetkiä kirjoittamiselle ei kovin paljoa ole mutta nyt tekosyyt sikseen. (Kirjoittamisen hetkellä kuopus päiväunilla ja esikoinen leikkii hetken itsekseen Hama-helmillä tässä minun vieressä. Katsotaan kuinka pitkälle ehdin..)

Haave omasta talosta on meidän perheen osalta herännyt toisen lapsemme synnyttyä. Nykyinen koti olisi meille täydellinen jos niitä kuuluisia neliöitä vaan olisi hieman lisää. Aloimme siis etsimään taloa, valmista taloa johon voisimme vaan muuttaa ilman isompia remontteja.. Toisin kuitenkin kävi kun puolivahingossa ”kompastuimme” unelmiemme tonttiin. Kuluneiden kuukausien aikana uunituoreina tontinomistajina ja talonrakentajina olemme usein törmänneet lauseeseen ”vuosi unelmoidaan, vuosi suunnitellaan ja vuosi rakennetaan”. Meidän osalta kaikki alkoi siitä hetkestä kun tontti yhtäkkiä oli meidän lokakuussa 2015, 10 kuukautta sitten..

Tonttimme sijaitsee alueella jossa on hyvin tarkat kaavamääräykset. Tämä on sinänsä hyvä, koska näin saadaan alueesta yhtenäinen ja viihtyisä kokonaisuus. Meillä oli kuitenkin alussa haave yksikerroksisesta atrium-tyylisestä talosta, haave joka tietenkin romuttui heti alkuun koska kaava määrää että talon pitää olla kaksikerroksinen harjakatolla. Piti siis kääriä hihat ja aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Tutustuimme moniin (siis todella moniin..) markkinoilla oleviin valmistalomallistoihin, mutta mikään ei säväyttänyt sillä oikealla tavalla. Melko aikaisessa vaiheessa päätimme siis ryhtyä etsimään meille sopivaa arkkitehtia, joka voisi suunnitella juuri meidän näköisen ja oloisen kokonaisuuden.

Tapasimme kolmea eri arkkitehtia, kaikki erittäin päteviä. Päätimme kuitenkin aloittaa yhteistyön Eevamarian kanssa koska kemiat ja visio kohtasivat. Olimme heti alkuun samalla aaltopituudella ja luotimme siihen että tästä yhteistyöstä syntyisi jotain hienoa.

Siitä alkoi kokonaisuuden massoittelu (meille ihan vieras termi alkuun :)) sekä pohjaratkaisujen pyörittely. Talon pohjaratkaisu oli myös yksi tärkeä osatekijä siihen miksi päätimme palkata arkkitehdin. Nykyisestä kodista, jota käytimme lähtökohtana suunnittelussa, halusimme tuoda uuteen taloon niitä ominaisuuksia jotka toimivat meille ja joista todella pidämme. Samalla myös eliminoida niitä puolia jotka eivät toimi ja jotka haluamme suunnitella eri tavalla.

Seuraavassa listaus joistakin niistä toiveista jotka asetimme suunniteltavalle talolle ja pihapiirille:

Nyt kuopus heräsi päikkäreiltä, joten aika lopettaa. Seuraavaksi luvassa postauksia talomme pohjaratkaisusta, inspiraatiokuvista ja muusta sisustusasioihin liittyvästä. Pysykää siis kuulolla 🙂