Voimme varmasti hyvällä omatunnolla sanoa olevamme niin sanottuja ”hartiapankki”-rakentajia. Hankimme itse paljon materiaaleja, työvoimaa on palkattu säästeliäästi ja urakointia ei juurikaan harrasteta – eli siis että joku tulisi tekemään jonkun homman kokonaan alusta loppuun urakkakorvauksella, sisältäen sekä työt että materiaalit.
Syyt ovat puhtaasti taloudelliset – tekemällä mahdollisimman paljon itse ja teettämällä tuntitöinä (ei siis urakkana) vaativia asioita kuten sähkötyöt ja käyttövesi/lämmitysjärjestelmä-työt, tasoite/rappaustyöt jne., uskon (yhä) vakaasti siihen että näin säästää pitkän pennin. Työtä, viitseliäisyyttä ja käytännössä lähes jatkuvaa läsnäoloa työmaalla se kyllä vaatii.
Laadullisesti tämä on kaksiteräinen miekka – toisaalta oman läsnäoloni avulla tiedän tarkalleen että mitä tapahtuu ja miten asiat ovat menneet, mutta samalla oman työn jälki ja eritoten etenemisvauhti näkyy sitten myös hyvänä, keskinkertaisena tai huonona. Seuraava vuosi näyttää millaista se meidän kohdallamme on.
Tontilla minä toimin puhtaasti apupoikana – timpuri-Lauri kertoo mitä minun pitää tehdä ja minä teen. Jos olisin aivan yksin hommissa niin ei tulisi minun kohdalla mitään. On myös paljon sellaisia ihmisiä jotka tekevät esimerkiksi kaikki sisustushomat itse, heille nostan hattua!
Meillä tämä yksi kokoaikainen palkattu työntekijä (timpuri-Lauri) + minä toimii hyvin. Säästän siinä kuitenkin toisen timpurin palkan kokonaan, vaikka eteneminen onkin hitaampaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta järjestää töitä ja käytännön asioita niin että voi olla aktiivisesti hommissa myös työmaalla, se on selvä – mutta ihan mahdotonta se ei ole, jos uskaltaa tarkastella asiaa mieli avoinna. Suomessa on jonkin verran vaihtoehtoja, kuten vuorotteluvapaat ja opintovapaat, lyhennetyt työviikot, jne. Ehkä jopa työnantajan kanssa voi sopia jostain erikoisjärjestelystä?
Rohkaisen kaikkia selvittämään näitä ja uskaltamaan ajatella aidosti eri vaihtoehtoja, onnistui se sitten lopulta tai ei – rakentaminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä ja erittäin paljon voi olla avuksi.
Tästä itse tekemisestä ja sen avulla säästämisestä on netissä paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Esimerkkejä ja aivan päteviä laskelmia on myös sen puolesta että itse EI kannata tehdä juurikaan mitään, vaan keskittää kaikki voimavarat kilpailuttamiseen. Tehokkaasti kilpailuttamalla voi saada osaurakoita edulliseen hintaan, samoin materiaaleja. Itse tekemällä aikaa tuhraantuu ja pahimmassa tapauksessa jälki on sellaista että pitää purkaa ja ammattilainen tekee uudestaan.
Jokainen arvioi itse oman tilanteen mukaan – olen aika pitkälti samaa mieltä tuosta ylläolevasta, itsellekin kilpailuttaminen ja fiksut hankintamallit ovat kaikkein keskeisimpiä (vaikka meidän tapauksessa Joutsenmerkin kriteerit rajaavat välillä vaihtoehtoja huomattavasti). Mutta kaikki mitä saan itse tontilla aikaan on siihen vielä plussaa!
Summat ovat omakotitalon rakentamisessa/rakennuttamisessa niin isoja että suhteellisuus saattaa hävitä. Esimerkiksi: jos rakennusbudjetti on esim. 300.000 EUR ja tästä onnistuu säästämään vuoden aikana vaikkapa 8-10 % kilpailuttamalla, selvittelemällä, ravaamalla kaupoissa ja työmaalla, millä tahansa…summa on 24.000 – 30.000 EUR. Siis kolmekymmentä tonnia ”ilmaista” rahaa yhden (raksa)vuoden aikana! Siinä saa keskiverto-palkkatyöläinen olla jo useamman vuoden töissä jotta oheisen summan saa verojen ja kuukausittaisten kulujen jälkeen säästettyä kuukausipalkasta.
Numeroleikkiä jatkamalla ja vaihtamalla budjetiksi 400.000 EUR ja säästöprosentiksi 10-13 % päästään jo noin 50.000 EUR säästöön raksavuoden aikana. Suomalaisen verotuksen huomioiden tuon summan säästämiseen vuoden aikana verojen ja kuukausittaisten menojen jälkeen pitää vakityössä kuukausipalkan huinia jo kymppitonnin paremmalla puolella.
Tosi tarkkana kaikkien kustannusten kanssa kannattaa siis olla ja valmistautumiseen, selvitystyöhön ja erityisesti kilpailuttamiseen kannattaa todellakin nähdä vaivaa ja käyttää aikaa. Etukäteissuunnittelu on A ja O, sitten kun projekti lähtee tontilla eteenpäin niin vauhti ja selvitettävien asioiden määrä on niin suuri että kilpailuttamiseen ja selvitystyöhön ei aina jää riittävästi aikaa.
Ja tietenkin – perherauhaa ei kuitenkaan saa unohtaa, myös perheelle pitää ehdottomasti jäädä aikaa ja energiaa! Olipa kyse sitten hartiapankki-rakentamisesta tai avaimet käteen -talon hankkimisesta, rakennusprojekti on todella tiukka rypistys ja siihen kannattaa valmistautua henkisesti ja etukäteen kotona keskustelemalla ajankäytöstä, päätöstenteosta, vastuualueista ja tietenkin että miten pyöritetään sitä arkielämää, joka sekin jatkaa, käsittämätöntä kyllä, normaalia kulkuaan rakennusvuoden aikanakin.
Jaaha, nyt alkaa olla jo vähän setämäistä ohjeistamista, se ei ollut tarkoitus:). Joo mutta siis jutelkaa kotona näistä asioista etukäteen – vaikka olisi avaimet käteen -toimitus niin kyllä siinäkin pitää paljon tehdä valintoja, päätöksiä, hoitaa lupa-asioita ja kilpailuttamistakin.
Itse yritän kirjoitella tänne omia kokemuksia ja vinkkejä rakentamisessa säästämiseen, tai ehkä kuvaavampi termi olisi ”fiksut hankinta- ja toteutusmallit”. Joitakin kirjoituksia olenkin jo tehnyt, mm. maatöihin liittyen: https://joutsentalo.fi/soraa-singelia-sepelia-ja-pari-vinkkia-maatoissa-saastamiseen/
(Olemme tehneet oman kategorian ”Vinkkejä rakentamista suunnitteleville”, löytyy Raksablogi-alasivustolta, oikealla alhaalla Kategoriat-kohdassa. Toivottavasti näistä on jollekin jotain apua!)
Let´s be careful out there – ollaan tarkkana omien rahojen kanssa! Yksi erittäin kokenut tuttuni (rakennuttaa tällä hetkellä yhtä rivitaloa oman työn ohessa) sanoi minulle osuvasti että en tule koskaan elämässäni saamaan niin hyvää ”palkkaa” kuin rakennusvuoden aikana!