Viimeiset viikot ovat menneet sumussa. Blogin kirjoittaminen on on jäänyt taka-alalle. Totesin rehellisesti Laurille perjantaina että en ole kyllä koskaan elämässäni ollut näin kovan paineen alla. Lähellekään itseasiassa.
Ensin kuitenkin positiivinen tilanne. Talon valmiusprosentti on 80 % tällä hetkellä. Kunhan pidämme pään kylmänä ja samaan tahtiin ja malliin jatketaan niin talo voisi olla muuttovalmiina nyt keväällä. Vielä on toki matkaa ja tärkeitä vaiheita jäljellä. Pidetään fokus.
Sitten siitä paineesta. Joutsenmerkin dokumentointi- ja kriteerivaatimukset ovat tällä hetkellä lähes lamaannuttavat. Omakotirakentajalle todella vaativat. Viime viikkojen aikana olen nyt organisoinut, stilisoinut, kerännyt ja metsästänyt dokumentteja ja allekirjoituksia.
Käytämme Microsoftin yhteiskäyttöistä OneDrive-pilvipalvelua, laskin että siellä olevien kansioiden määrä on tällä hetkellä 101 eri kansiota ja niissä tähän mennessä 186 dokumenttia. Näiden allekirjoitettujen ja työstettyjen dokumenttien saaminen on edellyttänyt valehtelematta tuhansia puhelinkeskusteluja ja useita satoja sähköposteja projektin aikana. Kuten tunnettua, rakennusalalla ei aina ole ihan yksinkertaista saada ihmisiä kiinni ja vielä vähemmän yksinkertaista saada tarvittava tulos. Monen asian kohdalla on mennyt sujuvasti, toisten asioiden kanssa vähemmän sujuvasti.
Nyt jos lähtisi tekemään seuraavaa hanketta niin pääsisi paljon helpommalla. HEVI Kivitaloille jää tästä hyvä malli ja valtava oppi, kun he mahdollisesti lähtevät työstämään Joutsenmerkittyjen talojen konseptia eteenpäin omalta osaltaan.
Kaikkeni olen pannut likoon, ja vielä on tarvittavia dokumentteja toimittamatta ja täydentämättä. Katsotaan miten meidän käy, kovasti tavoittelemme sitä Joutsenmerkkiä!
Omien opiskelujen suhteen on samaan aikaan loppukiri päällä. Vapaa-aikaa ei juuri ole.
Niin ja sitten siis viedään rakennusprojektia eteenpäin – siitä vähän alla..
Projektipäällikkö ei ole kotoisin Strömsöstä
Pientä säätöä on koko ajan ja projektipäälliköllä, välillä kylmä hiki, joskus myös öisin. Viime viikkojen säätöön lukeutuu muun muassa:
- vesijohdot ja liittimet suihkujen ja käsienpesualtaiden piiloasennusbokseissa olivat jääneet painetestaamatta (tai siis putkimiehen oli tarkoitus tehdä se uuden vuoden jälkeen). Kun tasoitetyöt etenivät vauhdikkaasti niin kukaan ei tätä tiennyt ja nuo piiloasennusboksit piti kaivertaa uudestaan auki märkätilatasotteen alta. Onnistui onneksi aika helposti. Toki tätähän ei tiennyt vielä silloin kun sai soiton putkimieheltä…
- meille tuli ikkunat HR-Ikkunoilta, myös ulko-ovien viereiset ”apuikkunat”, jotka ovat siis oven korkuiset. HR-Ikkunoiden karmisyvyys on 220 mm. Ulko-ovet tulevat Haapsalu Uksetehtaalta ja niiden karmisyvyys on 105 mm. Tässä oli pähkinää että miten ne kiinnitetään toisiinsa. Ovien valmiita ruuvireikiä käyttämällä ruuvi osuu suoraan lasiin eikä liikkumavaraa ole juurikaan jos oven ja ikkunan haluaa samalle tasolle ulkopinnassa. Samoin seinän paksu stryroksi-osa aiheuttaa pohdintaa, siihen ei voi sellaisenaan kiinnittää mitään. Asia ratkesi lopulta asentamalla ensin ulkopuolen stroksi-seinään Zyrillo-kiinnikkeet ja sitten niihin karmit. Nuo Zyrillo-kiinnikkeet kävin autolla hakemassa HEVI Kivitalon tehtaalta Kokemäeltä, kun ne piti saada pikaisesti kiinni jotta tasoitetyöt eivät olisi venyneet. (Vinkki: jos haluatte apuikkunat ulko-oven viereen niin kannattaa ehkä tilata suoraan ovivalmistajalta (monella on tällaisia kombinaatioita myynnissä, ainakin Uksetehtaalla) tai käykää läpi etukäteen sekä ikkunoiden että ovien karmisyvyydet ja miten ne vaikuttavat asennukseen.)
- keittiön liesituulettimen hormi oli tasan 30 cm väärässä paikassa, vaikka sitä puusepän kanssa yhdessä oli mitattu pariinkin otteeseen. Onneksi huomattiin tasoitustöiden alkuvaiheessa, ehdittiin vielä saada katto auki ja korjattua. Jos oltaisiin ehditty tasottaa ja maalata niin olisi ollut tylsää kyllä.
- useiden materiaalien toimitusajat venyvät reippaasti sekä vuodenvaihteen takia että muistakin syistä. Projektipäällikkönä (ja työnantajana) paine on kova, Laurille ja Sakarille pitää koko ajan olla järkevää ja tehokasta tekemistä..
- lämmitysjärjestelmä ei ole vieläkään päällä (detaljikuvia puuttuu yhä), eli sähkölämmittimillä mennään yhä.. Nämä onneksi riittävät hyvin, talossa on välillä todella kuuma. Mutta tämä asia jännittää projektipäällikköä melkoisesti! Samoin valitettavasti on niin, että viime kuukausien sähkölaskut ovat olleet sitä luokkaa (siis oikeasti, puhutaan nelinumeroisesta luvusta) että ensimmäisten vuosien taloudelliset hyödyt tästä tehokkaasta ja innovatiivisesta lämmitysjärjestelmästä ovat hävinneet savuna ilmaan..
- projektipäällikkö itse on sählännyt monessa materiaalitilauksessa, muun muuassa ulkopaneelitilauksessa (tilaus onneksi saatiin lopulta liikkeelle, kiitos Sarokkaan ja Siparilan hyvä palvelun ja ymmärtäväisyyden!). Määrälaskenta on haastavaa! Missään nimessä ei saa tilata liian vähän mutta ei viitsisi ehdoin tahdoin tilata turhan paljon ylimääräistäkään ja maksaa turhasta.
Mutta hei, sisällä alkaa näyttää aika lupaavalta jo. Maalaustyöt ovat jo voiton puolella. Ulkona ollaan päästy myös hyvin eteenpäin, asennettu muun muuassa terassin bitumihuopaa, tehty koolauksia ja aidan muotitusta.

Voin vain kuvitella, mikä selvittelyn määrä Joutsenmerkissä on! Kävi sen lopullisen todistuksen saamisessa miten tahansa, teille tulee huikea talo, joka on laadukkaista ja turvallisista materiaaleista huolellisesti rakennettu. Ymmärrän kyllä, että tässä vaiheessa ei tee enää mieli jättää sertifikaattien metsästystä kesken, mutta pitäisin tärkeänä myös sitä, että kaikilla osapuolilla säilyy keho ja mieli kasassa, ja että ihania lapsospalleroitakin ehtii nähdä jossain välissä. Tsemppiä kovasti; loppusuora jo häämöttää!
Kiitos Paula!
Osut ihan naulan kantaan. Ei millään haluaisi jättää kesken tätä Joutsenmerkki-asiaa kun ollaan näin pitkälle päästy… Perhe on kuitenkin – aina – tärkein. Nyt eletään niitä ruuhkavuosia x 10, yritetään pitää keho ja mieli kasassa kaikilla! Kiitos tsempistä!!