Perheemme arki on viimeisten viikkojen aikana muuttunut suuresti. Lapset ovat aloittaneet päiväkodin, minä olen palannut työelämän pariin ja miehelläni ei tällä hetkellä riitä vuorokauden tunnit kaikkeen rakennusprojektiin liittyvään. Tämä syynä blogin hiljaiseloon tällä kertaa..

Työelämään palaaminen tuntuu mielekkäältä ja motivoivalta mutta eroahdistus lapsista painaa. Seuraavassa kauniissa tekstissä kuitenkin monia lohduttavia sanoja:

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.

Kahlil Gibran, Profeetta, 1923