Tänään tasan vuosi sitten alkoivat varsinaiset rakennustyöt. Onneksi olkoon 1-vuotias rakennusprojekti ja hyvä me kun olemme jaksaneet painaa eteenpäin näinkin pitkään.
Vuosi on ollut pitkä ja siihen on mahtunut kirjo erilaisia tunteita aina suuresta innostuksesta äärimmäiseen uupumukseen, päällimmäisenä kuitenkin varmuuden tunne siitä että kyllä meidän perhe tästä selviää ja että talomme todellakin tulee saavuttamaan Joutsenmerkin, mitä lähdimme tavoittelemaan, sen lisäksi että siitä jonain päivänä tulee se meidän unelmien koti!
Kodin rakentaminen on haastavaa aikaa, varsinkin pikkulapsiperheessä. Miten järjestää elämä niin ettei kukaan pala loppuun tai etteivät lapset tai puoliso jää kaiken rakentamiseen liittyvän varjoon? Tämä on haaste, varsinkin tällaisessa pioneeri/”tee se itse”-mallissa, jonka olemme valinneet rakentamistavaksi. Näin vuoden kokemuksella voin kuitenkin todeta että olemme onnistuneet tässä melko hyvin. Perheen yhdessäololle pyhitetyt viikonloput ovat olleet tärkeässä roolissa ja tietynlainen kiireettömyys rakennusprojektiin suhtautumisessa. Tottakai toivon välillä että asiat tapahtuisivat nopeammalla aikataululla mutta rakennuksella käydessä on aina sellainen olo että koko ajan mennään eteenpäin. Kiteytettynä voin rehellisesti sanoa että tämä on matka, jolla on ollut kiva olla mukana! Ja hyvä näin, onhan tämä vuosi esim. puolet kuopuksemme tähänastisesta elämästä..
Seuraavaksi 1-vuotiaan Joutsentsalon rakennustyömaan tarina kuvien muodossa: