Aah mahtavaa, keväinen ilma! Tuntuu erittäin mukavalta, vaihdoin talvihanskat kevyempiin työhanskoihin.
Tunteiden vuoristoradalla tällä viikolla oltiin taas vahvasti menossa ylöspäin. Työt etenivät hyvin, minä tein talon eteläpäädyn korkeimpia harkkoasennuksia ja Lauri teki autotallin kattoa.
Talo alkaa saada nyt muotoaan. Ensi viikolla tavoitellaan että saadaan betonivalut kaikkiin seiniin ja sitten seinät olisivat valmiita kattotuolien asennusta varten. Kattotuoli-tilauskin saatiin kuluneella viikolla tehtyä ja ne tulevat tontille ehkä parin viikon päästä.
Meillä on iso parveke. Siis TODELLA iso. Parvekkeen katto tulee ulkoseinästä lähes neljä metriä ulospäin. Koska arkkitehti ei halunnut pystypilareita parvekkeelle tukemaan kattoa, niin rakennesuunnittelija saikin pohtia tosissaan että miten tämä toteutetaan teknisesti. Meidän pitää asentaa yli 11 metriä pitkä liimapuupalkki pohjoinen-etelä -suuntaisesti kattotuolien korkeimman kohdan päälle. Ja jotta se saa tarpeeksi tukea, pitää eteläpäädyn seinä valaa betonilla aivan ylös, katon harjalle saakka. Yleensä tämä tehdään niin että kattotuolien kohdilta asennetaan vain ns. ”maskiharkot” ulkoseiniin, mutta niitä ei täytetä betonilla.
Tämä on vaatinut erityistä ponnistelua lähes kymmenen metrin korkeudessa mutta varovaisuudella ja rauhallisella työskentelyllä kaikki harkot on nyt asennettu. Nyt sitten vielä betonivalu sinne.
Lauri asensi autotallin aluskatteen, ruodelaudat ja räystäsrakenteet. Jes! Seuraavaksi tulisi normaalisti vesikate eli siis kattopellit, mutta yhteistyössä Nollae:n ja VirteSolarin kanssa haemme rakennusvalvonnalta lupaa tehdä tuohon väliin reikäpellistä muutaman sentin korokeprofiilit ruodelautojen ja kattopellin väliin. Tällöin tuosta ilmatilasta tulee koko autotallin katon kokoinen, noin 60 neliömetrin kokoinen aurinkolämmöllä toimiva esilämmityspatteri! Nerokasta. Kerron tästä lisää kun saadaan tarkennettua.
Kuuntelemme päivittäin työmaalla Spotifya kannettavasti kaiuttimesta, erilaisia soittolistoja fiiliksen mukaan. Muistaakeni torstaina, aurinkoisena iltapäivänä ilmoille kajahti Kari Tapion legendaarinen ”Olen suomalainen” -kappale. Sen sanat tuntuivat osuvilta tähän elämänvaiheeseen.
On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain,
Me käymme vastamäkeen sielu surren,
Mutt’ siitä nousemme hammasta purren,Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme,
ettei kannattanutkaan
On täällä elämä raskasta työtä,
Ja siinä harvemmin on onni myötä,
Sen tietää vain yksin suomalainen
Sallittakoon tämä naurettava nykyajan kansallisromantiikka! Tällä tunteiden vuoristoradalla (ja uskon että useimmat omakotitalohankkeeseen ryhtyneet tietävät mitä tarkoitan) nuo sanat osui ja upposi siinä rakennustelineillä työskennellessä. Onko jotain suomalaisempaa kuin omakotitalon rakentaminen…välillä hammasta purren! 🙂
Kotirintamalla saimme vaimon kanssa olla ihan kahdestaan hetken kun lapset olivat yökylässä isovanhempiensa luona. Win-win molemmissa osoitteissa siis. Suurkiitos Mummi ja Isoisä! Rauhallisen sunnuntai-aampäivän kunniaksi kävimme kahdestaan nauttimassa Turun jokirannan kauniista keväisestä maisemasta ja söimme maittavan brunssin Anniskelukahvila Tiirikkalassa. Hyvää oli!
Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko kerrankin kunnolla levänneenä!