Hei taas hiljaisemman jakson jälkeen. Blogiin en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittamaan juuri mitään piiiitkään aikaan johtuen monesta eri asiasta. Viikot kuluvat kauheeta vauhtia mutta raksalla ei tapahdu juuri mitään näkyvää.. Tai tapahtuuhan siellä koko ajan jotain mutta hitaasti. Kuopuksen viimeaikaiset yöheräilyt verottavat myös, toivottavasti vaihe on pian ohimenevä..

Lähes päivittäin käyn lasten kanssa tontilla mutta rakennustyömaa ei ymmärrettävistä syistä ole se helpoin ympäristö kahden pienokaisen kanssa. Haluaisin itsekin osallistua tekemiseen mutta se nyt vaan ei ole mahdollista.

Kotiarjen pyörityksen ohella talon kiintokalusteet, pinnat, ikkunat, ovet ym. ym. valinnat ovat koko ajan mielessä. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Tiistaina on jälleen tiedossa keittiösuunnittelua eräässä keittiöfirmassa ja sähkömiehen kanssa pitäisi käydä pistokkeiden, katkaisimien ym. sähkörasioiden paikkoja läpi. Teinkin tähän ensimmäisen version pari päivää sitten, nähtäväksi jää olenko osannut hahmottaa kokonaisuutta ollenkaan tarvittavalla tarkkuudella.

Eilen suuntasimme mieheni kanssa kahdestaan Helsinkiin ja Kentin jäähyväiskonserttiin. Hajamielisinä ja lievästä raksaväsymyksestä tokkuraisina nautimme eniten nukkumisesta, niinkin paljon että meinasi jäädä kohokohta väliin, eli hotelliaamiainen.

Tänään kierreltiin keittiöfirmoissa etsimässä meille sopivinta vetimetöntä ilmettä. Kuten aikaisemmin keittiö-postauksessa kirjoitin emme halua tinkiä käytännöllisyydestä vaikka tavoittelemmekin sitä kauniin pelkistettyä vetimetöntä tyyliä.

Lyhyen miniloman jälkeen oli ihana palata kotiin, pieniä ihmisiä kun jo oli ihan kauhea ikävä. Loppupäivä vietettiinkin hyvin lähekkäin, lapset tiiviisti meidän vanhempien sylissä. Tätä onni on! Vaikka stressi ja ärtymys välillä painaa yritämme muistaa sen kaikkein tärkeimmän: perheemme! Talo on vaan talo, perhe tekee siitä kodin..